Halvin tapa lämmittää talo

Käytössäni on kolme tapaa lämmittää taloani: Polttopuut, ilmalämpöpumppu ja suora sähkö eli sähköpatterit. Käytän kulloinkin parhaan hyötysuhteen omaavaa lämmitystapaa.

Ilmalämpöpumppu mainio laite. Ilmalämpöpumpulla on hyötysuhde, joka muuttuu ulkolämpötilan mukaan. Parhaimmillaan se voi olla n. 5:1. Tämä tarkoittaa, että saan maksamastani kilowatista sähköä viisi kilowattia lämpöä huoneeseen. Eli aina kun lämpötila ulkona on yli -20 astetta, kannattaa ilmalämpöpumpusta ottaa niin paljon lämmitysenergiaa kuin mahdollista. Kovimmilla pakkasilla hyötysuhde on 1:1. Silloin ilmalämpöpumppu ei anna mitään hyötyä verrattuna sähköpattereihin.

Kun ulkolämpötila on plussan puolella käytän yksinomaan ilmalämpöpumppua. Pakkasen puolella poltan ilmalämpöpumpun lisäksi puita. Suoran sähkölämmityksen patterit otetaan käyttöön todella harvoin, vain kovimpina pakkaspäivinä tasaamaan puun polton notkahduksia lämpötilassa. Viime talvi oli lauha ja siksi en tarvinnut sähköpattereita lainkaan.

Suoran sähkölämmityksen eli sähköpattereiden luovuttama lämmitysenergia on suoraan verrannollinen lämmitysaikaan. Kilowatti maksettua sähköä tuottaa kilowatin lämpöä huoneeseen. Sama on tilanne polttopuiden kanssa. Polttopuun luovuttaman lämmön hinta on suoraan verrannollinen käytettyyn puumäärään ja polttopuiden hintaan.

Oma lämmityskäytäntöni yksinkertaisesti:

Kun ulkolämpötilan on yli 0 astetta, käytän pelkästään ilmalämpöpumppua.

Kun ulkolämpötilan on 0 – -20 astetta, käytän ilmalämpöpumppua ja puun polttoa yhdessä.

Kun ulkolämpötilan on alle -20 astetta, käytän puun polttoa ja sähköpattereita yhdessä.

Lämmöksi muutetun energian hinta:

Suora sähkölämmitys maksaa n. 11 senttiä/kilowattitunti.

Puun poltto maksaa ostopuilla n. 60€/ heittokuutio. Heittokuutiossa koivuklapia on energiaa n. 1010 kilowattituntia. Hinta on siis 5,9 senttiä/kilowattitunti lämpöä (uunin hyötysuhde muuttaa tätä vielä vähän. Esim. 0,8 hyötysuhteella hinta on 7,3 senttiä/kilowattitunti lämpöä).

Ilmalämpöpumpulla lämmittäminen maksaa sähkön hinnan kerrottuna hyötysuhteella. Esimerkiksi +7 asteen ulkolämpötilassa hyötysuhde voi olla n. 3.5:1. Lämmön hinta on siis 11 senttiä/3,5=3,14 senttiä/kilowattitunti lämpöä.

Mistä halvimmat ja laadukkaimmat huonekalut?

Kun tarvitsen uuden huonekalun en suinkaan ryntää suin päin Ikeaan. Laitan seurantaan tori.fi-myyntipalstan ja tarkkailen tarjontaa rauhallisesti muutamia kuukausia. Tarjonta ja hintataso alkavat hahmottua.

Hankin juuri pojalleni koulupöydän. Se on laadukas ja kokopuinen. Pöytälevy on paksua viilupintaista liimapuulevyä. Pöydän pinnan lakkakerros oli hieman kulunut mutta maalikerros korjasi sen. Hintakin oli varsin kohtuullinen. Se oli nimittäin ilmainen.

Jos olisin marssinut Ikeaan, olisin saanut huteran lastulevyviritelmän ja lompakko olisi keventynyt 45, 69, 109 tai vielä suuremmalla eurosummalla. Jälleenmyyntiarvo olisi ollut nolla. Oman pöytäni voin hyvin laittaa vuosien päästä myyntiin parilla kympillä. Saan voittoa!

Nykyaikaisen halvan muovipinnoitetun lastulevyhuonekalun pintaa ei voi hioa. Kun viilu alkaa repsottaa, se on roskiskamaa. Lastulevy ei kestä iskuja, se ei kestä painoa, eikä se myöskään kestä kosteutta. Vanhan täyspuisen huonekalun kolhut voi kitata tasaisiksi, pinnan voi aina hioa ja lakata tai maalata uudelleen. Mööpeli on jälleen kuin uusi!

Kun tarvitset huonekaluja, perehdy käytettyjen vanhojen huonekalujen markkinoihin ja opettele tekemään itse pieniä kunnostustöitä. Saat halvalla laadukkaita ja kestäviä kalusteita. Muista: vanhojen huonekalujen hinnat nousevat, uusien hinnat laskevat.

Halvat käsipainot netistä

Käytössäni on ilmainen kuntosali osa-aikaisen työpaikkani puolesta mutta lomien aikaan (joita on paljon) treenaan kotona. Päätin noin puoli vuotta sitten hankkia säädettävät käsipainot. Seurasin tori.fi-nettisivun tarjontaa lähes päivittäin mutta sädettäviä käsipainoja on tarjolla todella huonosti ja silloin kun tarjontaa on, ovat hinnat korkeita.

Siirsin etsinnät kansainvälisiin nettikauppoihin. Tarkistin myös Kiinan tarjonnan Alibaban kautta. Painojen tilaaminen ei kuitenkaan ole kovin järkevää toiselta puolelta maailmaa eikä erityisen edullista. Lisäksi suoraan tehtailta tilatessa on käytössä minimitilausmäärät. Löysin sattumalta saksalaisen nettikaupan Jago24.de. Sivustolla voi asioida myös englanniksi ja hinnat näyttivät edullisilta. Otin pienen riskin ja tilasin kaksi säädettävää vinyylikäsipainoa painoltaan yhteensä 30 kiloa eli 15 kiloa kappale.

Tein tilauksen ja sain seurantakoodin. Pakettini lähti liikkeelle jo seuraavana päivänä. Painot jäivät kuitenkin useaksi päiväksi välivarastoon Saksaan. Lopulta ne lähtivät liikkeelle ja löysivät lopulta tiensä Suomeen. Suomen päässä kuljetuksen hoiti PostNord. Heidän toimintansa on hieman kummallista. He kantavat 30 kilon laatikon ovelle asti vain huomatakseen ettei ketään ole kotona. Sitten he raahaavat painot takaisin varastolleen. Vasta sen jälkeen voi sopia toimitusajan heidän kanssaan. Kotona täytyy olla päivystämässä kuitenkin koko päivä. Se osa-aikaiselle koroilla eläjälle tietenkin sopii. Lopulta paketti tuli perille.

Tässä ne nyt ovat. Eivät kaikkein kauneimmat mutta painoa on luvatusti. Levyjä on 8×2,5 ja 4x 1,25 kiloa. Säätömahdollisuuksia on 2,5 kilosta 15 kiloon 2,5 kilon askelin. Jos yksi tanko riittää, mahtuu tankoon 17,5 kiloa painoa. Levyt ovat melko suuria johtuen vinyylirakenteesta. Täysmetalliset levyt olisivat pienempiä mutta samalla tuhoisampia lattiapinnoille. Tangot ovat laadukkaat, kromatut ja täysmetalliset. Tangon paksuus on 25mm. Hintaa näille tuli kuljetettuna kotiovelle yhteensä 41 euroa ja 63 senttiä. Se on vähemmän kuin kaupallisen kuntosalin kuukausihinta.

 

 

Rakenna ja korjaa itse

Käsityötaitojen opettelussa on monenlaisia hyötyjä. Niin kuin kaikkeen tekemiseen, myös remontointi- ja korjaustaitoihin pätee se, että tekemällä oppii. Olen huomannut sen monesti. Kun olen lopetellut jotain korjausprojektia, olisin valmis tekemään sen heti uudelleen ja paljon paremmin. Niin ne taidot karttuvat.

Jos mennään viisikymmentä tai sata vuotta taaksepäin, jokainen osasi joitain käsityötaitoja. Kaupasta ei saanut tarvikkeita tai niihin ei ollut varaa. Vaatteet tehtiin itse ja rakennukset rakennettiin ja korjattiin itse tai talkoilla. Se oli halvempaa ja myös yhteisöllistä.

Myös nykyaikana itse tekemisestä on monenlaista hyötyä. Kun osaat perustietoja esimerkiksi talon rakenteista ja perustaitoja talotekniikasta, sinua on lähes mahdoton huijata kun olet ostamassa korjauspalvelua. Kun osaisit rakentaa itse, tiedät mitä homman pitäisi maksaa. Sinulla on vertailukohta yrityksen tarjoukselle. Jos et millään onnistu saamaan kohtuuhintaista tarjousta työlle, voit tehdä sen tarvittaessa itse. Rahan meno ei ole enää pakollista. Ohjat ovat omissa käsissäsi.

Itse tekeminen on myös palkitsevaa. Kun esimerkiksi kävelet itse tekemälläsi lattialla, saat joka päivä syytä tyytyväisyyteen. Kun vedät päällesi itse tehdyn villatakin, muiden ihmisten kehut todella merkitsevät jotain. Kun olet vaihtanut autosi öljyt itse, tiedät paremmin mitä auton konehuoneessa tapahtuu kun käännät virta-avainta, moottorista on tullut sinulle tutumpi. Olet kokemusta rikkaampi ja samalla myös rahallisestikin rikkaampi.

Säästeliään riskialtis elämä

Usein kuulee kommentteja downshiftaamista vastaan. Esimerkiksi: Mitä jos tuleekin yhtäkkiä yllättäviä menoja? Mitä jos et pärjääkään vähillä tuloillasi?

Verrataanpa downshiftaajan tilannetta tyypilliseen suomalaiseen kuluttajaan. Keskiverto suomalainen säästää vähän tai ei ollenkaan. Palkka kuluu seuraavaan palkkapäivään mennessä kokonaan. Hän elää “from paycheck to paycheck”, kuten amerikkalainen sanoisi. Missä on hänen joustovaransa? Jos hän tekee alun alkaenkin täyttä työviikkoa, on vaikea lisätä työntekoa. Ainahan voi turvautua lainarahaan.

Entä sitten downshiftaaja, joka tekee vähän tai ei ollenkaan töitä. Miten hän pärjää yllättävien menojensa kanssa. Ensinnäkin, menot eivät tule hänelle yllätyksenä. Jos hän on saanut itsensä niin hyvään taloudelliseen asemaan ilman jättiperintöjä tai muita yllätyksiä, hän osaa varautua melko hyvin talouden käänteisiin. Työpaikan menetyskään ei ole hänelle katastrofi. Hän tietää vuotuiset kulunsa ja tietää tarkalleen, moneenko työstä vapaaseen vuoteen hänellä on varaa. Ja ainahan on mahdollista lisätä työntekoa, jos sitä ei alunperinkään tee juuri ollenkaan. Muutaman tunnin lisäduuni viikossa vaikuttaa säästeliään koroillaeläjän budjettiin valtavasti. Kalliisiin lainoihinkaan ei ole tarvetta. Sijoituksissa on aina yllin kyllin pakollisiin menoihin.

Kumpi siis mahtaa olla riskialttiimpi lähtökohta?